FAQ

Usein kysytyt kysymykset valmennuksesta

Kuormitus, stressi ja työuupumus ovat nykyään hyvin tuttuja ilmiöitä.
Silti moni kokee, että tilanteeseen on vaikea saada todellista muutosta aikaan – vaikka ongelma tunnistetaan ja siitä puhutaan paljon.

Tämän valmennuksen lähtökohta on ajatus siitä, että kuormituksen keskellä tärkeintä ei ole vain tieto tai hyvä tarkoitus.

Oleellisempaa on:

• näkeekö ihminen, mihin hän voi vaikuttaa
• ymmärtääkö hän, miksi asia on tärkeä
• tuntuuko muutos realistiselta
• ja kokeeko hän jäävänsä tilanteensa kanssa yksin

Näiden kysymysten ympärille rakentuu myös hallinnan tunne:

usko siihen, että voi vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.

Alla olevat kysymykset muodostavat käytännössä koko valmennuksen rungon.

Sisällysluettelo

1. Miksi minun pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan, vaikka kuormitus tulee joka suunnasta?
2. Miten ihmeessä valitsen, mikä näistä on se tärkein?
3. Miksi minun pitäisi kirjoittaa tämä ylös, kyllähän minä tiedän, mikä minua kuormittaa?
4. Miksi minun oma reagointi ja oletukset ovat keskeisiä, vaikka ongelma tulee ulkopuolelta?
5. Miksi minun pitäisi sanoittaa tunteeni?
6. Onko tämä minulle oikeasti niin tärkeä, että tähän kannattaa käyttää aikaa?
7. Mihin asioihin voin oikeasti vaikuttaa ja mihin en?
8. Mitä tarkoittaa onnistumisen edellytykset?
9. Miten tästä tehdään suunnitelma, joka toimii arjessa?
10. Miten varmistan, että en jää tämän kanssa yksin?
11. Miksi tämä pitää jäsentää itse ennen kuin vien sen tiimiin?

1. Miksi minun pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan, vaikka kuormitus tulee joka suunnasta?

Koska kuormittunut ihminen ei yleensä kärsi vain ongelmien määrästä, vaan siitä, että mikään ei tunnu etenevän.

Kun kaikkea yrittää ratkaista samaan aikaan:

• huomio hajautuu
• energia kuluu suunnan vaihtamiseen
• vaikutuksia on vaikea nähdä
• hallinnan tunne heikkenee

Siksi valmennuksessa ei etsitä "kaikkia ongelmia", vaan yhtä asiaa, jolla on suurin vaikutus omaan arkeen juuri nyt.

Tämä ei tarkoita, etteivät muut asiat olisi tärkeitä.
Se tarkoittaa, että hallinnan tunne alkaa yleensä palautua vasta silloin, kun jokin asia alkaa oikeasti liikkua eteenpäin.

Pieni mutta näkyvä vaikutus on usein tärkeämpi kuin suuri täydellinen suunnitelma.

2. Miten ihmeessä valitsen, mikä näistä on se tärkein?

Tärkein asia ei välttämättä ole:

• suurin ongelma
• ärsyttävin asia
• tai se, mistä puhutaan eniten

Oleellisempi kysymys on:

"Mikä asia vaikuttaa tällä hetkellä eniten omaan arkeeni, energiaani tai hallinnan tunteeseeni?"

Valmennuksessa tärkeintä kuormitustekijää ei valita fiilispohjalta, vaan sitä tarkastellaan useasta näkökulmasta:

• kuinka usein tämä toistuu?
• kuinka paljon tämä kuormittaa?
• kuinka paljon tämä vaikuttaa muuhun arkeen?
• voinko vaikuttaa tähän?
• mitä tapahtuisi, jos tämä helpottuisi?

Usein yksi asia alkaa yhdistää monia muita ongelmia.

Kun oikea kohta löytyy, olo muuttuu usein nopeasti:

"Tähän minun kannattaa tarttua ensin."

3. Miksi minun pitäisi kirjoittaa tämä ylös, kyllähän minä tiedän, mikä minua kuormittaa?

Moni ajattelee näin aluksi.

Pään sisällä asiat voivat tuntua selkeiltä ja jäsennellyiltä, vaikka todellisuudessa ne ovat usein:

• hajanaisia
• osittain ristiriitaisia
• tai niin automaattisia, ettei niitä enää huomaa

Kirjoittaminen tekee näkyväksi asioita, joita on vaikea havaita pelkällä ajattelulla.

Usein vasta kirjoittaessa huomaa esimerkiksi:

• mikä tilanteessa oikeasti kuormittaa
• mitä itse tekee toistuvasti
• mitä olettaa muista ihmisistä
• mikä osa tilanteesta on omissa käsissä
• ja mikä tunne tilanteeseen liittyy

Kirjoittamisen tarkoitus ei ole tehdä täydellistä analyysiä.

Sen tarkoitus on tehdä epämääräisestä kuormituksesta jotain konkreettista, jota voi:

• ymmärtää
• käsitellä
• priorisoida
• ja tarvittaessa sanoittaa myös muille

Usein jo tämä lisää hallinnan tunnetta merkittävästi.

4. Miksi minun oma reagointi ja oletukset ovat keskeisiä, vaikka ongelma tulee ulkopuolelta?

Monet kuormitusta aiheuttavat asiat tulevat oikeasti ulkopuolelta:

• työmäärä
• keskeytykset
• aikataulut
• muiden odotukset
• muutokset työssä

Valmennuksen tarkoitus ei ole väittää, että ongelma olisi "vain omassa päässä".

Mutta vaikka itse tilanne tulee ulkopuolelta, oma reagointi vaikuttaa siihen:

• miten tilanne jatkuu
• mitä tilanteessa tekee
• ja kuinka kuormittavalta se lopulta tuntuu

Esimerkiksi:

• uskallanko rajata?
• pyydänkö apua?
• oletanko, että kaikki pitää hoitaa heti?
• jätänkö oman tilanteeni kertomatta?
• yritänkö ratkaista kaiken yksin?

Nämä ovat usein pieniä ja automaattisia toimintatapoja, joita ei normaalisti huomaa.

Juuri siksi ne ovat tärkeitä.

Hallinnan tunne liittyy ennen kaikkea niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa.
Jos huomio on vain ulkoisissa ongelmissa, olo muuttuu helposti passiiviseksi:

"Mikään ei kuitenkaan muutu."

Mutta kun löytää yhdenkin kohdan, johon pystyy vaikuttamaan, toiminta alkaa usein muuttua nopeasti.

5. Miksi minun pitäisi sanoittaa tunteeni?

Kuormitus ei synny vain tilanteista.

Usein kuormitus syntyy siitä:

• miltä tilanteet tuntuvat
• mitä niistä ajattelee
• ja mitä ne itselle merkitsevät

Sama tilanne voi tuntua eri ihmisistä täysin erilaiselta.

Esimerkiksi:

• yhdelle jatkuvat keskeytykset ovat pieni haitta
• toiselle ne voivat aiheuttaa jatkuvan riittämättömyyden tunteen

Jos tunnetta ei pysähdy tunnistamaan, kuormitus jää helposti epämääräiseksi:

"Kaikki vaan tuntuu raskaalta."

Kun tunne sanoitetaan:

• tilanne alkaa tarkentua
• kuormituksen syyt tulevat näkyvämmiksi
• ja tilanteesta tulee helpompi puhua myös muille

Tunteen sanoittamisen tarkoitus ei ole "analysoida itseään loputtomasti".

Sen tarkoitus on ymmärtää:

miksi juuri tämä asia kuormittaa niin paljon.

Usein vasta tunne kertoo, mikä tilanteessa on oikeasti tärkeää.

6. Onko tämä minulle oikeasti niin tärkeä, että tähän kannattaa käyttää aikaa?

Tämä on yksi tärkeimmistä kysymyksistä koko valmennuksessa.

Moni tietää, mitä "pitäisi tehdä", mutta ei ole koskaan pysähtynyt miettimään:

miksi tämä on oikeasti tärkeää juuri minulle.

Jos hyöty jää epäselväksi:

• motivaatio katoaa helposti kiireessä
• tekeminen jää hetkelliseksi
• ja muut asiat menevät edelle

Siksi valmennuksessa hyötyä tarkastellaan laajasti, ei vain työn näkökulmasta.

Esimerkiksi:

• mitä tämä muuttaisi omassa arjessa?
• mitä tapahtuisi pitkällä aikavälillä?
• miten tämä vaikuttaisi jaksamiseen?
• miten tämä näkyisi läheisissä ihmisissä?
• mitä mahdollisuuksia tämä voisi avata?

Usein tärkein hyöty ei olekaan:

• parempi suoritus
• tai tehokkuus

Vaan esimerkiksi:

• enemmän energiaa
• selkeämpi olo
• parempi läsnäolo
• tai tunne siitä, että oma elämä ei ole jatkuvaa selviytymistä

Kun ihminen ymmärtää syvällisesti, miksi asia on tärkeä, pitkäjänteinen toiminta muuttuu huomattavasti helpommaksi.

7. Mihin asioihin voin oikeasti vaikuttaa ja mihin en?

Yksi suurimmista kuormituksen aiheuttajista on tunne siitä, että kaikki kasaantuu, mutta mikään ei oikeasti muutu.

Silloin huomio kohdistuu helposti asioihin:

• joita ei voi hallita
• jotka riippuvat muista ihmisistä
• tai jotka muuttuvat liian hitaasti

Esimerkiksi:

• organisaation päätökset
• asiakkaiden vaatimukset
• muiden toimintatavat
• jatkuvat muutokset työssä

Näitä ei voi täysin kontrolloida.

Silti lähes jokaisessa tilanteessa on myös asioita, joihin voi vaikuttaa:

• oma priorisointi
• rajat
• kommunikointi
• oletukset
• avun pyytäminen
• työn näkyväksi tekeminen
• tapa reagoida tilanteeseen

Valmennuksessa ei etsitä täydellistä kontrollia.

Tarkoitus on löytää:

mikä on se kohta, johon pystyn vaikuttamaan juuri nyt.

Hallinnan tunne alkaa yleensä palautua vasta silloin, kun huomio siirtyy asioihin, joihin omalla toiminnalla on vaikutusta.

8. Mitä tarkoittaa onnistumisen edellytykset?

Moni tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta harva pysähtyy miettimään:

mitä tämän onnistuminen oikeasti vaatii arjessa.

Siksi hyväkin tavoite voi jäädä nopeasti kesken.

Ei siksi, ettei ihminen haluaisi muutosta, vaan siksi että:

• aikaa ei oikeasti ole
• energia ei riitä
• tekeminen jää epäselväksi
• tai suunnitelma ei sovi todelliseen arkeen

Valmennuksessa onnistumisen edellytykset tarkoittavat esimerkiksi sitä, että pysähdytään miettimään:

• onko tämä oikeasti riittävän tärkeä asia?
• mihin minulla on vaikutusmahdollisuus?
• mitä tämä vaatii ajallisesti ja henkisesti?
• mitä pitää ehkä jättää pois?
• mikä voisi estää etenemisen?
• millainen eteneminen on realistista juuri nyt?

Tarkoitus ei ole tehdä täydellistä suunnitelmaa.

Tarkoitus on varmistaa, että muutos:

• tuntuu mahdolliselta
• mahtuu oikeaan arkeen
• ja voi jatkua myös kiireen keskellä

Usein juuri tämä erottaa hetkellisen innostuksen pitkäjänteisestä muutoksesta.

9. Miten tästä tehdään suunnitelma, joka toimii arjessa?

Moni suunnitelma kuulostaa hyvältä paperilla, mutta hajoaa nopeasti käytännössä.

Yleensä syy ei ole motivaation puute, vaan se, että suunnitelma:

• on liian suuri
• liian epämääräinen
• tai irti todellisesta arjesta

Siksi valmennuksessa ymmärrys muutetaan konkreettiseksi suunnitelmaksi vaihe vaiheelta.

Suunnitelmassa tarkennetaan esimerkiksi:

• mitä tarkalleen tehdään?
• milloin?
• kuinka usein?
• mikä on realistinen ensimmäinen askel?
• miten etenemistä seurataan?
• mistä huomaa, että asiat liikkuvat oikeaan suuntaan?

Tärkeää ei ole täydellinen suoritus.

Tärkeää on:

että suunnitelma on niin selkeä ja realistinen, että sitä pystyy oikeasti toteuttamaan myös tavallisessa arjessa.

Pienikin mutta jatkuva eteneminen kasvattaa yleensä hallinnan tunnetta enemmän kuin suuret mutta hetkelliset yritykset muuttua kerralla.

10. Miten varmistan, että en jää tämän kanssa yksin?

Kuormitus on usein hyvin henkilökohtainen kokemus.

Siksi sitä on myös vaikea nähdä ulospäin.

Moni yrittää pärjätä pitkään yksin, koska:

• ei halua kuulostaa valittajalta
• ei osaa sanoittaa tilannettaan
• ajattelee, että pitäisi vain kestää
• tai ei usko, että muut voisivat oikeasti auttaa

Samaan aikaan myös muiden on vaikea auttaa, jos tilanteesta näkyy ulospäin vain:

"kiire", "stressi" tai "liikaa tekemistä".

Valmennuksessa yksi tärkeimmistä tavoitteista on tehdä kuormituksesta:

• konkreettisempaa
• ymmärrettävämpää
• ja helpommin kommunikoitavaa

Kun oma tilanne alkaa jäsentyä:

• avun pyytäminen helpottuu
• keskustelut muuttuvat rakentavammiksi
• ja yhteistyöstä tulee konkreettisempaa

Tuki ei yleensä synny automaattisesti.

Usein se alkaa siitä, että oma tilanne pystytään sanoittamaan niin selkeästi, että muut ymmärtävät:

• mikä kuormittaa
• miksi
• ja missä kohtaa apua tarvitaan

Monelle jo tunne siitä, ettei tarvitse kantaa kaikkea yksin, lisää hallinnan tunnetta merkittävästi.

11. Miksi tämä pitää jäsentää itse ennen kuin vien sen tiimiin?

Työelämässä kehityskohteita löytyy lähes aina paljon.

Jos asioita viedään yhteiseen keskusteluun ilman valmistelua, keskustelu jää helposti:

• liian yleiselle tasolle
• ongelmien luetteluksi
• tai siihen, että kaikki kokevat kuormitusta eri tavalla

Siksi valmennuksessa lähdetään liikkeelle yksilöstä.

Kun ihminen pysähtyy ensin itse pohtimaan:

• mikä oikeasti kuormittaa
• miksi
• mitä tilanteessa tapahtuu
• ja mihin hän itse voisi vaikuttaa

asia muuttuu paljon konkreettisemmaksi myös muille.

Tämä ei tarkoita, että ongelma olisi yksilön vastuulla.

Päinvastoin.

Mitä selkeämmin tilanne pystytään sanoittamaan:

• sitä helpompi siihen on saada tukea
• sitä helpompi siitä on keskustella yhdessä
• ja sitä tehokkaammin tiimi pystyy ratkaisemaan oikeita ongelmia

Yhteinen käsittely toimii parhaiten silloin, kun ongelmaa ei tuoda pöytään pelkkänä epämääräisenä kuormituksen tunteena, vaan jo valmiiksi hieman jäsenneltynä kokonaisuutena.

Silloin keskustelu siirtyy helpommin:

ongelmien pyörittelystä → yhteiseen ratkaisemiseen.